roppakaupalla asiaa

Reilun kuukauden tauon jälkeen, on hyvä palata takaisin. Lunan kanssa olemme eläneet jos ei ihan kuitenkin koiranelämää, niin tuiki tavallista arkea. Emäntää ja isäntää on koeteltu, ja nyt onkin alkanut hieman auktoriteettikoulutus. Nyt vuorokauden aikana jo huomaa sen, miten paljon Luna enää hyppii sohvalle tai sängylle.

Viime viikonloppu sujui Lunalla jälleen kerran maalaismaisemissa, me taas vierailimme mieheni kanssa Turussa. Eilen iloisen jälleennäkemisen jälkeen (Lunalla oli hirveästi asiaa, voi sitä "ulvomisen" määrää!) yllätyimme aikalailla; Lunalla oli alkanut juoksut! Tottapuhuen, en odottanut juoksuaikaa vielä ajankohtaiseksi, oikeastaan olin ehkä jopa melkein unohtanut sen olemassa olon, olihan Luna meidän silmissä edelleen se pieni pallero, joka vasta oli tullut meille. Mutta Lunakin täytti tässä kuussa 7kk, eikä 3kk...

Luna reilu 3kk ikäisenä maalla, ja kasvimaalta löydetty kesäkurpitsa!

Luna viimeviikonloppuna, siskoni kanssa.

Eilen selasimme kaikki Lunan pentukuvat lävitse, videoklippeja unohtamatta! Saimme Lunan toukokuussa kotiin ja painoa oli 2kg. Luna oli pentueen pienin (pentujahan oli melkein tusinan verran). Ollut kyllä maailman paras päätös ja ollaan mieheni kanssa kyllä niin tyytyväisiä että saatiin juuri Lunsku meille.

Lunan emo Tessa, ja sisarruksia n. 4viikkosia. Tällöin kävimme ensikertaa katsomassa pentuja.

Tässä sitten itse Luna neliviikkosena. Tyttö jäi jo silloin mieleemme, ja muistan kun puhuimme automatkalla tästä tapauksesta. Vielä emme kuitenkaan olleet varmoja valinnasta.

Luna n.3kk, tui tui :)

elokuu 2010

Seuraavassa videossa Luna on ekaa viikkoa luonamme, ja voin vain päivitellä kuinka pikkuruinen sintti se oli. Luna 2kg!

Ajattelin aikoinaan koiran tarvikkeita ostaessa, että mitä kaikkea pieni pentu meidän kämpässä laittaisikaan remonttiin, ja kuinka paljon Luna varsinkin emäntä paran heikkoja hermoja koettelisi.  Noh,  Luna on yllättänyt meidän siinä suhteessa positiivisesti. Tuhoja ovat saaneet ainoastaan yhdet minun 3euron sandaalit, ja tietokoneen johtoa se koitti purra, kunnes emäntä tuli ja sai sen kiinni itseteossa. Jähmettyi koko tyttö paikoilleen kuin patsas kun kuuli minun haukovan henkeä. Se olikin Lunskun ensimmäinen ja viimeinen kosketus tekniikan ihmeellisen maailmaan. Onneksi mitään vahinkoa ei käynyt koiralle, kuin johdollekkaan (paitsi pari pintanaarmua). Lunan puruvimma ei kuitenkaan ole täysin olematon. Saisin imuroida kotonamme päivittäin (arvatkaa vain imuroinko), sillä Luna löytää kaikki kuitit ja lippuset ja lappuset, ja tuossa tuokiossa ne ovat kauniisti silpottuna olohuoneen matollamme. Noh, etunsa tälläkin, koiran sisässä kasvaa ilmiselvästi pieni silppurikone! =D

Ja tosiaan niistä johdoista puheenollen, otimme muutama viikko sitten vasta pois esteet johtokasojen luota. Luna ei välitä johdoista onneksi yhtään. Vauvaportin pidämme vielä keittiön ovessa, sille voi olla käyttöä toisinaan....

Lunan ensimmäisiä iltoja kotona. Vauvaportti Ikeasta 39,90,-.

Lunan syysvarustus. Uusi panta, heijastin, kakkapussi ja anopilta saatun pyöränlamppu! Suosittelen, koiran tosiaan näkee kaukaakin ja valo oli helppo kiinnittää. Valon saa vilkkuvaksi, tai sitten ihan vain "lampuksi".

Perjantaina ennen maalle lähtöä Luna tuli kipeäksi. Heräsin aamulla Lunan outoon, hyvin levottomaan käytökseen, ja  juuri kun nousin sängystä Luna vetelee kunnon ribsaa makkarin nurkkaan. Hämmästyin itsekkin niin paljon, etten edes torunut koko koiraa, vaan huudahdin erittäin hämmästyneesti LUNA????! Koira katsoi minua erittäin nolosti ja tiesi kyllä ettei sisälle saanut tehdä yhtään mitään tarpeita. Vatsa oli ihan sekaisin, juoksimme ulos ja pelkäsin että Lunskun perässä käytävään tulee kaunis kakkajana. Ulkona uloste oli jo punertavaa ja siinä vaiheessa jo mietin kauhukuvia siitä onko Luna syönyt jotain mitä ei olisi pitänyt syödä. Kotiin päästyä koko koira rojahti vain lattialle ja eikä jaksanut noteerata mitään. Katsoi vain todella väsyneesti. Soitimme eläinlääkäriin ja selitimme tilanteen. Lääkärin mukaan kyseessä oli täysin tavallinen ja syksyinen vatsatauti ja kävimme apteekissa hakemassa Lunalle lääkettä.  Luna voi nyt oikein hyvin.

Luna sairastaa.

Tulipas tästä nyt kunnon romaani, katsotaan mitä asiaa tuleekaan ensikerralla!  Toivottavasti jaksatte lukea. Laitan vielä loppuun kuvia meidän syksyisestä Suomenlinnan vierailusta. Lunalla riitti nuuhkuteltavaa uudessa ympäristössä, ja lautassa oli pakko kavuta ikkunapaikalle katselemaan aaltoja. :)

Valoisaa syksyä!

poseerausta maisemien kera :)

tuttunäky :)

Rannalla.