Viimeksi kävimme tälläviikolla sielä pistäytymässä. Kymmenisen minuuttia ennätettiin olla, kun aitauksen toiselle puolelle ilmestyi isokoira omistajineen, joka näytti hyvinkin närkästyneeltä: kestääkö teillä kauankin? Päätettiin olla kohteliaita ja lähteä mitä pikimmiten sieltä, ainakin luulimme niin. Luna taisi ihan selvästi ymmärtää mistä on kyse, ja hihnan nähdessään se sai hirveän corgihulluus kohtauksen! Se juoksi kuin viimeistä päivää kahdeksikkoa meidän ympärillä, mitkään käskyt eivät pysäyttäneet sitä alkuunkaan. Välillä se oikein härnäsi poloisia omistajiaan, ja tuli melkein kosketusetäisyydelle meistä, kunnes se laittoi taas ykkösen silmään ja aloitti alusta sen hullun ravaamisen. Loppujenlopuksi mua huvitti koko koiran hölmöily, mutta katsottuani aitauksen toisella puolella odottelevaa koiraa ja omistajaa hyytyi minunkin iloni siihen. Kun reilun viiden minuutin päästä saimme Lunan ojennukseen (juostuaan itsens läkähdyksiin), hymyilin vuoroa odottavalle ja taisin koittaa heittää vitsiäkin. Todennäköisesti mun huumori on niin huonoa, tai sitten mies ei nähnyt tilanteessa mitään hauskaa. Sain vain mulkoilua ja mykkäkoulua vastineeksi. Noh, olisi pitänyt antaa odotuttaa vähän pidempään vuoroaan, ehheeh.
Maanantaina kävimme myöskin Pentulassa, sitten ekaa kertaa Lunan luovutuksen. Vastassa oli myös Lunan emo ja kaksi sisarrusta. Luna ei oikein tiennyt miten olla, ekana alistui hirveän helposti leikkiville siskoille, mutta päästyään mukaan jujuun, Luna leikki oikein mielellään. Harmi ettei Lunalla ole omankokoisia koirakavereita täällä Kauniaisissa. Känti pentulassa oli siis tarpeeseen, pitää ehkä pistäytyä toistenkin! Kiitos vieraanvaraisuudesta!
Luna lähtee huomenna jälleen kerran Etelä-Karjalaan landelle viikonlopuksi, kunnon syystalkoisiin. Minä jään kaupunkiin, ja Luna lähtee mieheni ja hänen vanhempien matkassa. Onneksi minulla on viikonloppuna täällä seuraa, voi olla että ilman sitä ikävä näitä kahta kohtaan kasvaisi valtavaksi!
Luna on myös anoppilassa löytänyt lempilelun, jonka se oli itse jopa valinnut. Nimittäin vaaleanpunaisen kumiankan, ja Luna suorastaan rakastaa sitä. Ihme ja kumma se on vielä ehjänä kaiken sen leikkimisen jälkeen. Mutta ei voi kyllä olla söpömpää näkyä kuin Lunsku, joka heittelee vaaleanpunaista amme-ankkaa pitkin huushollia. :)
Loppuun vielä pientä härnäystä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti