Niin se vaan on että Lunakin on kasvamassa isoksi. Muuan päivä koko koira sai vaivaiset puolivuotta täytteen pitkällä koiran iällään. Sitä ikää lähestyessä on hieman koeteltu, Luna on tehnyt ihan ihme kepposia ja koittanut olla ovela. Ehkä omistajankin pitäisi avata silmänsä ja huomata, ettei Luna ole enää se avuton pieni kaksikiloinen pallero, vaan energiaa, virtaa, älykkyyttä ja nokkeluutta oleva corgi.
Olimme taannoin tässä mieheni kanssaTallinnassa yöpymässä eräs viikonloppu. Luna pääsi siksiaikaa vakkari hoitopaikkaansa anoppilaan. Molemmat osapuolet ovat aina olleet tyytyväisiä, niin mieheni vanhemmatkin, kuin Lunakin - ihmekkös tuo, siellä saa aina huomiota tuutintäydeltä ja varmasti kivemmat lelutkin löytyvät Lunan omasta lelukopasta (jonka Lunsku jo kerran pisti säpäleiksi).
Noh, kun lauantai iltaisin mieheni vanhemmat menevät kello kuuden saunavuorolleen, Lunaa ei luonnollisesti oteta mukaan lauteille. Koira ei muutenkaan ole osouttautunut hirveäksi vesipedoksi. Tunti kului ja kotiin tullessaan anoppikokelaat olivat saaneet yllättyä. Keittiön kukat -jotka olivat olleet siis maljakossa, oltiin ripoteltu pitkin pöytää. Mieheni isä oli hieman ihmetellyt vaimonsa uutta desingiä, ja mainitsi asiasta. Kävi kuitenkin ilmi ettei vaimonsa ollut jättänyt kukkia todellakaan pöytäliinalle. Katse siirtyi sitten koiraan, joka niin viattomasti koitti olla kuin ei tietäisikään. Lunan oli siis pitänyt hypätä ensinnä tuolille, siitä kiivetä pöydälle ja lajittelemaan tulppaanit uuteen järjestykseen. Ihmettelen oikeasti miten koira ei ollut pistänyt kukkaparkoja täysin riekaleiksi. Ehkä kyse olikin pienestä mielipide erosta, kukat näyttivät paljon paremmilta valkoisen pöytäliinan päällä ;)
Ja loppujenlopuksi, eihän koko tarinalle voi olla hymyilemättä.
Toinen ilta yllätyin Lunan röyhkeyttä. Olemme alusta asti opettaneet ettei koiran paikka ole keittiössä, jos siellä puuhastelee jokin muu. Koska keittiömme on varsinainen komero ja leveystilaa ehkä metri, on koira helposti jaloissa. Luna ei myöskään kerjää.
Noh, yksi ilta annoin itselleni luvan herkutella sohvalla ja katsoa lempisarjaani. Mehukas leipäni lepäsi sohvan selkänojalla kun ryystin keittoa nassuuni. Luna tulee täysin tyynesti ja nappaa leivästä kiinni ja näytti niin siltä että koiralla ei ollut mitään hajua oikein ja väärin käyttäytymisestä. Noh, ehkä Luna oppi kerralla ettei emännän leipiin yksinkertaisesti kannata koskea, koska pöyristyin ja raivostuin asiasta niin... pöh, mokomakin koira.
Tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus uhrata Lunalle paljon aikaa, sillä Tallinna viikonloppuna oli omistajat niin väsyneitä matkasta etteivät jaksaneet sanoa edes iltalenkki, vaan säästimme itseämme paljon lyhyemmällä versiolla. Viime viikonloppuna koira oli nauttimasta syksyisistä maisemista landella ilman meitä. Tänä viikonloppuna, jos sää sallii, olisi Lunan eka Suomenlinna reissu. Muutenkin, meidän pitäisi harjoittaa Lunan kanssa kävelyä ydinkeskustassa. Hyvinhän koko kävely suunilleen jo sujuu, jos koiria ei tule vastaan. Luna tuntuu olevan jokaisen nelijalkaisen innokasihailija.. koosta riippumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti