Luna jäi kotiin. Kävin sanomassa sille nopeasti heipat, ja se raotti unisia silmiään ja heilutti laiskasti häntäänsä. Tuntui oikeastaa niin riipaisevalta jättää se sinne, koska tiijän ettei se ole seuraavaan kahteenviikkoon tervehtimässä mua kun tulen töistä kotiin!
Luna siis lähtee tänään mieheni veljen matkassa heidän landelleen, jossa hänen vanhempansa jo innoissaan odottavat tyttöä perille. Onneksi tänään ei ole yhtä painostava ilma kuin eilen, joten autopahoinvoinnilta vältytään mitä todennäköisimmin. Lunan poissaolo tietänee toki myös yhtäpitkää taukoa tänne, on kieltämättä vaikeaa kirjoittaa koko koirasta yhtään mitään, kun Lunakin viettelee viimeisiä kesälomia päiviä kirmailen perhosten perässä Karjalassa. Olen näköjään hyvään aikaan aloittanut bloggaamisenkin näköjään, fiksua Riikka, erittäin.
Eilen oli upea ukkonen täällä Kauniaissa. Lunakin otti huomattavasti rennommin, ja oli itseasiassa mukana ulkonakin, kun mieheni kävi kipaisemassa laittamaan auton ikkunat kiinni.
Landelle ajaa tosiaan sen 3-4tuntia, riippuen muusta liikenteestä. Mökkitielle kääntyessä huomasimme ekaa kertaa Lunan tunnistaneen että missä ollaan. Nuuhkutti minkä kerkesi ja pomppasi etupenkille syliini malttamattomana katselemaan ikkunasta että joko oltais perillä. Mökkipihassa ei malttanut hädintuskin odottaa että ovi aukeaa, olimme selvästikkin hirveän hitaita vanhuksia. Luna suorastaan syöksyi ulos kun sain ovea avattua juuri juuri pienen corgin verran.. Luna on aikalailla vapaana aina mökillä, sillä kuitenkin autotielle on aika paljon matkaa, ja Luna pysyy yleensä näköpiirissä, joskus se menee piiloon viinimarjapensaiden keskelle. Toisinaan kylläkin tytöllä on varsin valikoiva kuulo, kun pitäisi mennä sisälle. Tosin kerran anoppikokelaani unohti tytön hetkeksi pihalle, ja löysi Lunan ulko-oven vierestä. Voi sitä nuolemista ja ulisemista, mikä koirasta pääsi, oli kuulemma silminnähden innoissaan kun pääsikin sisälle. Pahiten koira on omassa maailmassa kun näkee perhosen. Pitäisi ehkä vielä tälle kesää saada kuvattua se jahti kun perhonen on näköpiirissä... Olemme myös huomanneet Lunan kiinnostuksen pikkulintuihin (lintukoirako?), noh, onhan ne melkein kuin perhosia......
Tulee kyllä hiljaiset viikot, mutta toisaalta, Luna rakastaa olla landella ja ihana tietää miten paljon seuraa siitä on myös mieheni vanhemmille. Mekin voimme nyt mieheni kanssa käydä viikonloppumatkalla kotipaikkakunnallani, katsotaan sitten seuraavalla kerralla josko Lunsku olisi tarpeeksi vanha ja kärsivällinen 9tunnin yöjunassa oloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti